Yhteenveto Ykkösen kaudesta 2020-2021

Futsal-Ykkösen kausi 2020-2021 on paketissa. AU sijoittui 12 joukkueen sarjassa sijalle 2. Vain TPK oli Alastaroa kyvykkäämpi muutamalla sarjapisteellä. Kumpikin joukkueista kalistelee vielä sapeleitaan liigakarsinnoissa, mutta sitä ennen on aika summata Ykkösen kausi Purppuralohikäärmeiden näkökulmasta. (Palataan karsintaennakointiin myöhemmin.)

Kausi meni monien mielestä yli odotusten. Paikka liigakarsinnoissa olisi kuulostanut ennen kauden alkamista lähinnä haavemaailmalta. Se ei toki missään nimessä ollut pois suljettu mahdollisuus, mutta konkreettisemmalta tuntui ajatus, että AU olisi  lähtökohtaisesti TOP5-joukkue. Ensimmäisen 11 ottelun jälkeen oli kuitenkin selvää, että kärkitaistelu on kolmen joukkueen kauppa: Alastaron, TPK:n ja FC Kiiston.

 

AU voitti syyskierroksen peleistä yhtä vaille kaikki matsit. Vain Kiisto oli Vaasassa tehokkaampi. Tämä kasvatti itseluottamusta, kun joukkueemme näki, että jokainen sarjan joukkueista on lyötävissä. Moni näistä vielä murskalukemin. Hyvän kauden perustana oli loistava alku sarjalle. Purppuralohikäärmeet voitti neljä ensimmäistä otteluaan, vaikka vastassa olivat esimerkiksi lähiseudun paikallistaistelijat TPK ja KF Kosova.

 

AU oli sarjan piikkipaikalla pitkälti koko kauden, koska Turun Pallokerholla oli heidän koronaongelmien takia aina pari ottelua rästissä. Sarjakärkenä ei ole maailman helpoin pelata, sillä jokainen vastustaja haluaa voittaa juuri sinut. Voitto sarjakärjestä on monelle huonommalle jengille kuin Suomen mestaruus. Ainakin tuntui siltä. Tämän vuoksi jalkaa ei voinut nostaa kaasulta missään ottelussa. Kentälle piti jättää aina kaikkensa. Tai no ei ihan aina. IK Myran oli sen tasoinen joukkue, että pelkkä pelailu riitti heitä vastaan. Heille Kakkonen on todennäköisesti mieluisampi sarjataso. Kruunupyyläisten lisäksi sarjatasoa alemmaksi tippui EBK.

 

Monta hienoa ottelua

22 ottelun sekaan mahtuu monenlaisia matseja. Hienoja taistoja, rutiinivoittoja, ohipelejä, trillereitä ja välillä puhtaita epäonnistumisiakin. Hienoimmat kaksi kohtaamista tällä kaudella tulivat kenties AS Moonia vastaan. Voi juku, jos noissa peleissä olisi saanut olla yleisöä paikalla. Molemmat otteluista päättyivät kotivoittoihin. Hirvikoskella AU oli parempi maalein 8-6. Tuo ottelu muistetaan ykkösketjun täydellisestä ilotulituksesta. Jani Luoma niittasi teholukemat 4+4 ja Tuomas Happonen peesaili 3+3 tehoillaan. Siinä oli sitä rokkenrollfutsalia parhaasta päästä. Raahessa AS Moon puolestaan oli vastaavanlaisessa ottelussa parempi maalein 6-5. Tuolloin tuo persoonallinen porukka näytti taktista osaamistaan parilla komealla joukkuemaalilla. Tappionkin jälkeen totesimme pukukopissa yhteen ääneen, että kyllä tällaiset tiukat pelit ovat lajin suola. Moonia vastaan on kiva pelata nykyisellään, vaikka erikoinen poppoo onkin.

 

Kauden kovimman voiton tittelistä taistelee kaksi eri kanditaattia. Joko se oli alkukauden 4-2-voitto TPK:sta Loimaalla tai helmikuun murskajaiset Kiiston kustannuksella. TPK-voittoa puoltaa se, että tuo oli turkulaisten ainoa tappio koko kauden aikana. Kyseessä oli viimeiseen sekuntiin asti jännittävä matsi. AU:n herra ja hidalgo oli tuolloin Henri Saarinen maalillaan. Hän pelasi sellaisen pelin, joita toivoisi näkevän vielä kevään karsinnoissa.

 

Kiisto kaatui puolestaan 7-3. Voiton arvoa nostaa se, mitkä olivat pelin panokset. Voitolla AU käytännössä sysäsi vaasalaiset pois taistelusta kärkikaksikkoon. Tappiolla Alastaro olisi puolestaan joutunut tukalampaan asemaan, mutta hermo piti tiukassa paikkaa. AU pelasi sitoutuneemmin ja vauhdikkaammin kuin kertaakaan aiemmin sesongin aikana. Se oli hienoa katseltavaa. Lisäksi mörkö nimeltä Teemu Kulmala oli vihdoin lyöty parkettiin. Korkojen kera.

 

Tammikuun lopun voitto KF Kosovasta on pakko nostaa myös esiin. Siinä AU näytti luonnettaan. Alla oli kaksi tappiota ja Kosova oli tykittänyt kymmenessä minuutissa kolmen maalin johdon. AU:n kauden suunta näytti pahasti olevan käännekohdassa, kunnes vapahtaja Jani Luoma muutti pelin kuvan. Tuolloin loukkaantuneena pelannut Jani hyppäsi alle puolikuntoisena peliin, jonka seurauksena koko joukkueen peli-ilme kirkastui. Maalipaikkoja alkoi tulla kuin tyhjästä ja ensimmäisessä vaihdossaan Jani solidisti kantapäällään vapautti tutkapari Tuomas Happosen maalintekoon. AU nousi samalla puoliajalla vielä tasoihin ja voitti ottelun Rei Hodan viime hetken osumalla lukemin 4-5. Äärimmäisen tärkeä ja henkeä nostattava voitto. Lisäksi Purppuralohikäärmeet sai kaivattuja onnistumisia Samppalinnassa, mikä on ajoittain ollut joukkueelle vaikea paikka pelata.

 

Lisäksi pelit Oulun Urheilutalossa ovat jääneet mieleen. Alastaro on aina poistunut sieltä voittajana. Liekö tämä syy, että kyseinen pytinki joutuu jyrän alle. Oulu-reissut kesken kauden ovat oivia tapahtumia kasvattamaan joukkueen ennestäänkin hyvää joukkuehenkeä. Kyllä siinä on jotain kaunista, kun manageri yrittää satasen ruokabudjetilla laskea 12 hengelle tarvittavat ostokset iltaruokailuun ja aamupalaan luottopaikka Nallikarissa.  Nuo ostokset, kun hän on tottunut tekemään yhdelle ihmiselle, vaikka syökin ison miehen annoksia.

 

Joukkue täynnä onnistujia

Kun joukkue pelaa illasta toiseen hyvin, myös yksilöt voivat loistaa. Näin tällä kaudella totisesti kävi. Mikke Louhela, Jani Luoma ja Tuomas Happonen päätyivät kaikki 47 tehopisteeseen ja veivät pistepörssissä kolmoisvoiton. Huikea suoritus. Joukkoon mahtui nimittäin parilta kavereista aika monta peliä puolikuntoisena.

 

Aleksi Pekosta ei voi jättää mainitsematta, kun puhutaan ykkösketjun loistosta. Hän on ollut osa sitä tarinaa. Peksi puolustaa, raastaa ja liukuu ihoaan uhmaten joukkueen edun eteen. Hän on tämän kauden todellinen läpimurtopelaaja. Teki kauden aikana myös monta tärkeää maalia. Hienointa hänessä on kuitenkin piilottelematon sisäinen raivo huonoja suorituksia ja laiskuutta kohtaan. Joukkueessa on hyvä olla pelaajia, jotka vaativat muilta työntekoa.
Juuso Loponen on puolestaan pelaaja, joka palasi tasolleen. Manageri ehti jo vaisun viime kauden jälkeen pohtia, että onko "Jouni" lopullisesti menetetty Turun jokirannan houkutuksille. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut käynyt. Liekkö koronalla ollut vaikutusta asiaan. Joka tapauksessa: Loponen on tärkeä ja pidetty hahmo joukkueen keskuudessa. Hän on ollut sitä jo vuosikaudet. Teki hän sitten yhden tai kymmenen maalia kauteen.

 

Kauden ainoa täyspäiväinen pelaajahankinta oli Otto Rouhiainen. On ollut hienoa huomata, kuinka hän otti paikkansa joukkueen keskuudessa hiljalleen kauden mittaan. Viimeistään  vierasottelussa OPA:a vastaan hän jätti ujostelun uutta sarjatasoa kohtaan  taakseen. Otto puhkesi kukkaan. Silloin oli lentokeli, minkä ainakin joukkuekaverit muistavat pitkään.

 

Tätä listaa olisi helppo jatkaa lukuisilla nimillä, mutta jätetään kauden jälkeisiin saunaillan maljapuheisiinkin sisältöä. Rei Hodan ja Riku Tammisen suuntaan on pakko antaa vielä erityiskiitoksia. Hyvien pelillisten esitysten lisäksi on nähty huima parannus sitoutumistasossa viime kauteen. Etenkin Tammisen kohdalla tuntuu välillä siltä kuin olisimme saaneet uuden pelaajan. Se on ollut tärkeää siksikin, kun Sami Happonen ja Mikko Köönikäs ovat olleet ruuhkavuosien armoilla. Futsal ei ole heidän prioriteettilistansa kärjessä, mutta he ovat tehneet sen, mihin paukut ovat riittäneet.

 

Taistelu koronaa vastaan

AU saa olla kiitollinen, että joukkueen keskuudessa ei ole ollut yhtä ainutta koronatapausta kauden aikana. Koputetaan tässä vaiheessa puuta. Lisäksi altistumisiakaan ei ole ollut juurikaan. Testeihin on jouduttu vain muutamia kertoja. Joukkue on onnistunut täten hienosti noudattamaan protokollaansa. Harmi silti, että valtaosa peleistä jouduttiin pelaamaan tyhjille katsomoille. Etenkin näin upeana kautena. Yhteisten elämysten aika koittaa kuitenkin vielä, joten pidetään mielet kirkkaina siihen asti.

 

Oikeastaan kauden ainoa miinuspuoli on ollut heikot harjoitusajat. Arkisin on vain niin sanottua lepakkovuoroa tarjolla. Välillä tuntuu kohtuuttomalta, että meidän pelaajat ajelee Turusta viimeiselle harjoitusvuorolle katsellen, kuinka kesälajia harrastavat ihmiset plätkyttelee lentopalloa piirissä.  Yömyöhään ajelu rankkojen treenien jälkeen ei ole nimittäin kovin herkullista. Ei ole oikein, että joudutaan pelkäämään, pääsevätkö kaikki pelaajat ehjänä koteihinsa. Toista kertaa ei nimittäin huvittaisi kuulla tarinaa siitä, kuinka vastaan tullut auto vei meidän pelaajan autosta sivupeilin nukahtamisen seurauksena.

 

Loppuun pelaajavalmentaja Sami Happosen summaus kaudesta:

- Kouluarvosana 9. Joukkueemme oli Ykkösessä eniten kehittynyt vuoden aikana verrattuna muihin sarjan joukkueisiin. Olemme keskittyneet omaan tekemiseen hyvällä fiiliksellä. Voitimme jokaisen vastustajan vähintään kerran, mutta emme huudelleet tavotteistamme. Se tyyli sopi meille erittäin hyvin.

 

- Parantuneita asioita viime kaudesta on paljon. Puolustuspelaaminen on parempaa. Se näkyy ihan maalimäärissä. Myös hyökkäyspeli on terävöitynyt hiukan. Ykkösketju on parantanut entisestään, mutta myös heidän takaansa on löytynyt lisää tulivoimaa. Erikoistilanteissa olemme parantaneet ja ylipäätäänsä meille on tullut enemmän rutiinia Ykkösen tasolla pelaamiseen. Treeniasenne on ollut tällä kaudella parempi kuin viime kaudella, vanhin Happonen pohti.

 

Pelaajatilastot Ykkösessä 2020-2021

(ottelut, maalit+syötöt)

Petri Niinimäki 22, 0+2

Mikke Louhela 20, 34+13

Sami Happonen 14, 0+1

Saska Saveljeff 0, 0+0 (Ohikausi polvivamman vuoksi)

Tuomas Happonen 22, 24+23

Janne Mäkinen 19, 3+5

Henri Saarinen 18, 3+6

Mikko Köönikäs 11, 0+2

Aleksi Pekonen 22, 6+11

Otto Rouhiainen 17, 4+6

Jani Luoma 19, 25+22

Ville Seppä 6, 1+0

Juuso "Jouni" Loponen 22, 10+3

Rei Hoda 21, 13+3

Akseli Mäkinen 2, 0+0 (Polvivamma vesitti kauden)

Aladin Ljesnjanin 1, 0+0

Simo Peippo 0, 0+0 (Duunissa)

Juho Nurmi 7, 3+1 (Polvivamma vesitti kauden)

Viljami Järvinen 2, 0+0

Joel Salonen 1+0

Riku Tamminen 21, 6+6

 

AU:n joukkuetilastot:

(ottelut / voitot / tasapelit / tappiot / tehdyt maalit-päästetyt maalit / sarjapisteet)

22 / 17 / 0 / 5 / 135-73 / 51

    Copyright Alastaron Urheilijat r.y., Futsal  /  Tietosuojaseloste  /  Palvelun toteutus: JPmedia