Ykkösen mestari: Alastaron Urheilijat. Näin siinä pääsi käymään, vaikka lähtökohdat kauteen olivat sangen vaikeat.
AU menetti edellisen kauden rosteristaan kentällisen verran pelaajia, kun Tuomas Happonen, Aake Alisaari, Teemu Virtanen, Eelis Muurinen ja Joel Salonen jättivät seuran. Vaihtuvuus oli seurahistorian suurin ja tuota lähtijäjoukkoa oli vaikea lähteä paikkaamaan. Kylkeen kun syksyllä varmistui vielä Petri Niinimäen ohikausi polvileikkauksen tähden, oli harmaiden hiusten kasvu staffilla valmiina alkamaan.
Ensimmäisenä paikkuuaaltona AU-paitaan liittyivät Sina Mostafasadeh, Niilo Harjunmaa ja paluumuuttaja Azad Ebrahimi. Heidän kanssaan asiat eivät loksahtaneet oikeille raiteille. Sinan kausi päättyi heti Tampereella sarjan toisessa ottelussa loukkaantumiseen. Azadin ja Nipan roolit jäivät pelaavissa ketjuissa puolestaan melko vähäisiksi. Nipa jatkoi ansiokkaasti AU:n treeniringissä, mutta siirtyi pelihommissa lainalle Lauttakylän Lujaan. Azad puolestaan jätti leikin kesken syyskierroksen päätyttyä.
AU:n rosteri täydentyi marraskuun peleihin Asdren Gergurilla ja Yeesser Barbatalla. Tämä kaksikko ansaitsee vähintään papukaijamerkit debyyttikaudestaan Purppuralohikäärmeissä. Kummankin kauteen mahtui hurmaavia esityksiä, kun Asso ajoittain jopa säkenöi pohjapelaajan paikalla ja Jaskan terrierimäiset otteet laitapelaajana ympäri kenttää eivät jättäneet kylmäksi. Kummankin persoonat toivat myös mainion pikantin lisänsä AU:n sekalaiseen seurakuntaan. Asson tähtipeli osui vaikeaan vieraspeliin Toijalassa ja Jaskan vastaavaan BFF Gazije -vierailuun Vaasassa. Kerrassaan hienoja pelimiehiä hyvillä omilla vahvuuksillaan.
AU teki muutaman täsmähankinnan vielä loppukauteen, kun Aake Alisaari palasi Ykkösen hulluilla viikoilla, liigan maajoukkuetauon aikana, kolmen pelin lainasopimuksella auttamaan kuomiaan. Aladin Ljesnjanin palasi seuraan 1,5 kauden tauon jälkeen siirtoikkunan viimeisellä viikolla. Samalla ovenavauksella Alastarolle saapui Mergim Bushi, jonka siirto tuli varmasti puskista monelle futsalseuraajalle. Bushia voidaan kutsua kaikkien aikojen täsmähankinnaksi. 4 ottelua tehoin 9+7=16 ei jättänyt AU-faneja saatika joukkuetta kylmäksi.
Kauden lähtökohtiin palaten, kysymysmerkkejä leijui kauden alla ilmassa todella paljon. Rohkaisevat tulokset harjoituspeleistä vajailla miehistöillä KF Kosovaa ja RaiFua vastaan antoivat sarjan alkuun kuitenkin uskoa. Taisteluime oli näissä peleissä kohdillaan, luki pelaajan selässä sitten Luoma, Nieminen tai Hoda. Tämä taistelumoodi jäi AU:lle päälle koko kaudeksi. Löysäilyä ei nähty, eikä siihen olisi ollut varaakaan, koska joka ikinen sarjapiste oli kovan työn takana.
Purppuralohikäärmeet sai kauteen toivotun startin, kun se päihitti TP:49:n ja Ilveksen heti kärkeen. Kolmannella ottelukierroksella AU:lle sattui kauden kenties huonoin peli, kun se hävisi Loimaalla BFF Gazijelle. Tappiosta alkoi välitön ryhtiliike, sillä AU paukutti koko marraskuun pelkkiä voittoja, kun RaiFu, FC Kiisto, FC Kurenpojat ja AS Moon saivat todeta AU:n paremmakseen.
Etenkin pohjoisen vierastupla loi pohjaa loppukauden menestykselle. AS Moon oli rallatellut voitosta voittoon tuohon asti, mutta AU palautti heidät ainakin hetkellisesti maan pinnalle 1-7-voitollaan. Kuusi voittoa seitsemään peliin oli AU:lta vahva syksy. Joulukuussa tuloksenteko olikin sitten vaikeampaa. Sitä ei tullut. AU tasasi pisteet TP-Kaarlen ja JoSePan kanssa ja hävisi vuoden viimeisessä ottelussa Padolle. Näin syksyllä hankittu etu kääntyi sijaan kolme joulutauolle mentäessä.
Alastaron Urheilijoiden 80-vuotisjuhlavuosi sai arvoisensa alun, kun AU pätki kalenterivuoden kahdella ensimmäisellä kierroksella jälleen TP-49:n ja Ilveksen. Sen jälkeen tuli tyhmän rohkealla pelaamisella tappio FC Kurenpojille ja tämän perään tasapeli AS Moonin kanssa sangen kovassa kärkikamppailussa tammikuun lopussa.
Loppukauteen AU ei enää hävinnyt, kun kuusi viimeistä ottelua toivat viisi voittoa ja yhden työteliään tasapelin kärkikamppailussa FC Kiiston vieraana. Mukaan voittoihin mahtuivat muun muassa 80v -juhlaottelu RaiFua vastaan sekä Jani Luoman 200:s sarjamatsi JoSePaa vastaan. Kauden paras ottelu nähtiin viimeisellä kierroksella, kun AU murskasi Padon Tervakoskella lukemin 2-10 ja kampesi näin sarjan voittoon.
AU:n loppuveto oli todella kova. 13 sarjapistettä viimeiseen viiteen otteluun kertoi joukkueen paineensietokyvystä. Muut kärkiseurat eivät pystyneet vastaamaan AU:n loppukiriin, kun AS Moonin saldo viimeisestä viidestä ottelusta oli seitsemän sarjapistettä ja FC Kiiston kahdeksan. AU oli kauden aikana pitkään takaa-ajoasemassa, kun se oli koko ajan pari ottelua, mutta samalla myös pari voittoa Moonia ja Kiistoa perässä. Asetelma oli henkisesti melko kuluttava, kun käytännössä koko ajan oli pakko voittaa. Loppukauden suoritusvarmuudesta on pakko nostaa hattua koko porukalle. Jos rästipelejä ei lasketa, niin muutoinhan otteluohjelma oli sangen mainio kaikessa draamankaaressaan, kun kärkijoukkueet kohtasivat toisiaan jatkuvasti viimeisten kierrosten aikana.
AU voitti sarjan 43 pisteellä saldolla 13-4-3. Moon jäi kahden pisteen päähän ja Kiisto kolmen. Joukkueiden paremmuusjärjestys on seurausta myös keskinäisistä otteluista, sillä AU nappasi neljä pinnaa sekä Moonista että Kiistosta.
Myös Moon nousee Futsal-Liigaan, kun se päihitti karsinnoissa liigassa räpiköineen EBK:n. Ykkösestä tipahtivat TP-Kaarle sekä RaiFu. Liigasta Ykköseen suoraan tippui PJK.
AU:n maaliero oli Ykkösen 20 pelatussa ottelussa 95-64. Tehdyissä maaleissa (4,75 per peli) se oli sarjan toiseksi paras ja samaten päästetyissä (3,2 per peli). Päästettyjen maalien määrä olisi ollut isompi, ellei Henri "Hemppa" Saarinen olisi ollut kiistatta sarjan paras maalivahti.
Kauden erikoisena nostona kerrottakoon pilkkutilasto. AU ei saanut ainuttakaan 6 metrin tai 10 metrin rankkaria kauden aikana. Vastustajat saivat AU:ta vastaan yhteensä kolme ja kolme, mikä sekään ei ole valtavasti etenkään kymppien suhteen.
Erikoistilanteissa AU sai kauden aikana mukavan määrän onnistumisia ja siellä tuli toisteisia osumia esimerkiksi kulmapotkuista muun muassa Otto Rouhiaiselta ja Mikke Louhelalta.
Valmennuskaksikko Sami Happonen ja Jouni Virta pääsivät vastailemaan muutamaan kysymykseen lukematta ylläolevaa ränttiä.
Kysymykset Samille:
Mikä oli kauden käännekohta, jossa usko nousuun alkoi konkretisoitua?
- Ensimmäinen käännekohta oli pohjoisen reissu ja kun nollasimme siihen saakka voitosta voittoon edenneen Moonin. Silloin omassa päässä ainoaksi tavoitteeksi tuli nousu. Toinen käännekohta tulikin heti perään, kun meille osui huono jakso, mutta myös muut pupelsivat riittävästi. Kolmas käännekohta oli Kurenpojat häviötä seurannut tappioton putki ja samanaikainen Moonin kevätsulaminen runkosarjassa.
Mikä teki tästä joukkueesta juuri liiganousun arvoisen verrattuna muihin?
- Me olimme kärkijoukkueista selkeästi tuloksekkain ja kylmäpäisin joukkue keskinäisissä otteluissa, jonka turvin kestimme myös huonoja tuloksia. Nostaisin myös esiin sitoutuneen puolustamisen ja loistavan vierassaldon. Moni joukkue ei ole moista pottia kerännyt vieraspeleistä. Voitimme vieraspeleistä kahdeksan ja pelasimme kaksi tasan, nolla tappiota. Lisäksi pitää vielä mainita reikäpuolustamisemme. Vain yhdessä ottelussa vastustaja onnistui ja 12 ottelussa vastustaja kokeili.
Ketkä yksilöt haluaisit nostaa tämän kauden onnistujina esiin?
- Yksilöistä haluan ensinnäkin sanoa, että todella moni astui juuri silloin esiin, kun paikka oli ja piti kantaa vastuuta. Juuso Loponen sai tällä kaudella todellisen näyttöpaikan ja hänen kaudestaan olen äärimmäisen ylpeä. Myös Eemil Nieminen nousi selkeäksi pelaavien kenttien pelaajaksi ja ansaitsi paikkansa. Meillä oli myös onnistuneita hankintoja, kun Asso löysi paikkansa kakkoskentän kovana pohjapelaajana, Jaska osoittaui tärkeäksi työmyyräksi ja vielä viimeisen kuukauden tähtenä tuikki kammotehokas Mergim Bushi, jonka siirto toi Janinkin tekemiseen vielä yhden ekstravaihteen. Tämän kauden joukkue kokonaisuudessaan ei pakoillut kentällä, vaan kun näyttöpaikka oli, ne myös käytettiin hyvin. Valmentamisen huonoja puolia on se, kun joutuu penkittämään hyviä pelaajia joiden suoriutumiseen luottaa täysin. Tekisi mieli vähän jokaista erikseen kehua, mutta kai näissäkin jutuissa rajattu palstatila on.
Kysymykset Jounille:
Missä osa-alueessa joukkue otti suurimman kehitysloikan kauden aikana?
- Mielestäni joukkueen itseluottamus ja usko omaan tekemiseen tiukoissakin tilanteissa oli ratkaisevaa nousun kannalta. Eli henkisellä puolella otettiin suurimmat stepit. Alla oli kaksi vaikeampaa kautta plus tärkeiden pelaajien poislähtöjä. Itse asiassa näihin kaikkiin peilaten joukkueen itseluottamus nousi hienosti taas takavuosien tasolle, "Me hoidetaan tää!"-mentalilteetti oli vuoden comeback.
Onko joku yksittäinen hetki tai peli, joka kiteyttää tämän nousukauden joukkueen hengen?
- Kyllä pohjoisen tupla vaikeilta vastustajilta kairattuine voittoineen (Kurenpojat-AU 3-4 ja AS Moon 1-7) oli se hetki, jolloin uskoin tämän joukkueen selvittävän minkä tahansa muunkin eteen tulevan esteen. Etenkin Raahen 1-7-vierasvoitto oli ihan kauden loistavinta ja uhrautuvaisinta tekemistä tsemppituuletuksineen. Tosi hyvä meininki jatkui muutamasta väliaikaisesta notkahduksesta huolimatta kauden loppuun.
Kerro 3 pointtia, jotka olivat avainasemassa joukkueen tämän kauden saavutuksen taustalla?
- Kolme tärkeintä pointtia... nostan tuon itseluottamuksen nousun omalla listallani ykköseksi. Ei jäädytty tiukoissaan paikoissa.
- Toinen pointti: onnistumiset laajalla rintamalla lämmittivät koutsin mieltä. Jos tärkeitä pelaajia lähtikin, niin nyt sitten löytyi tuoreita mahtavia vastuunkantajia, uusia tärkeitä pelaajia. Tyyppiesimerkkinä otetaan vaikkapa Juuso Loponen, jolle vimosen pelin jälkeen sanoinkin olevan ihan hemmetin iloinen ja ylpeä siitä kuinka hienon kauden Juuso veti ja oli yhtenä tärkeänä palasena juuri noissa tiukkojen pelien meille kääntäjänä.
- Kolmas tärkeä pointti oli se, että kauden aikana mukaan tulleet uudet pelaajat olivat todella osuvia täsmähankintoja ja merkittävissä rooleissakin kauden aikana. Meillä oli monessa mielessä monipuolinen ja loistava rosteri kaikkia pelipaikkoja ajatellen. Ja lopulta sarjan paras materiaali yhdistettynä tuohon hyvään itseluottamukseen. Kyllä me nousumme ansaitsimme!
Loppusanat:
On hekumallista, että AU pääsee pelaamaan 80v -juhlavuotenaan jälleen Futsal-Liigassa parin kauden tauon jälkeen. Tässä on sitä ennen pitkä kesä, joka sisältää paljon treeniä ja useampia tapahtumia, kuten juhlahölkkä ja juhlaottelu viheriön puolella. Liiganousu on tämän kokoiselle seuralle saavutus, josta pitää osata nauttia. Tämä nousu ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, vaan se vaatii joukkueelta äärimmäisen paljon. Ykkösen taso on noussut sitten viime nousun jälkeen melkoisen paljon.
Pelaajatilastot Futsal-Ykkösessä (Ottelut, tehopisteet)
Jani Luoma 15, 16+19=35
Mikke Louhela 15, 11+24=35
Juuso-Petteri Loponen 20, 15+5=20
Riku Tamminen 18, 14+4=18
Mergim Bushi 4, 9+7=16
Eemil Nieminen 20, 7+6=13
Otto Rouhiainen 14, 9+2=11
Henri Saarinen 15, 3+3=6
Yeesser Barbata 13, 4+1=5
Asdren Gerguri 12, 3+2=5
Rei Hoda 10, 2+2=4
Mikko Köönikäs 16, 1+2=3
Aake Alisaari 3, 0+3=3
Sami Happonen 17, 0+0=0
Mikko Mäkelä 7, 0+0=0
Aleksi Pekonen 10, 0+0=0
Aladin Ljesnjanin 4, 0+0=0
Eeli Aaltonen 18, 0+0=0
Azad Ebrahimi 8. 0+1=1
Niilo Harjumaa 7, 0+0=0
Sina Mostafasadeh 2, 0+0=0
Nemo Muuvila 1, 0+0=0
Petri Niinimäki 1, 0+0=0
